Hevosen kehäluu: Kokemukseni Casparin diagnoosista ja matkastamme takaisin liikkeeseen

Kun eläinlääkärimme nosti viime syksynä röntgenkuvan valoa vasten ja lausui sanan "kehäluu", minun piti ensin kysyä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Caspar, 16-vuotias ruunani, oli liikkunut jo useiden viikkojen ajan ajoittain kankeasti – erityisesti kovalla alustalla. Etsin tuolloin pitkään rehellisiä kokemuksia hevosen kehäluusta, mutta en juurikaan löytänyt mitään, mistä olisi ollut todella apua. Siksi kirjoitan nyt, reilu puolitoista vuotta myöhemmin, kaikessa rauhassa ylös, miten meillä meni: ensimmäisistä oireista diagnoosiin ja siihen, mikä meitä on arjessa oikeasti auttanut.

Ensimmäiset oireet, jotka laitoin liian kauan iän piikkiin

Kaikki alkoi loppukesästä, kun maa oli kova ja kuiva. Caspar liikkui ravasiin siirtyessään ensimmäiset minuutit hieman jäykästi, mutta vertyi sitten – joten uskottelin itselleni, että se johtui vain iästä. Kunnes yhtenä aamuna se astui karsinasta ulos selvästi ontuen. Ravissa sen huomasi selvästi, etenkin yön yli seisomisen jälkeen. Heti kun se oli liikkunut hetken, tilanne parani, mutta raskaan työn jälkeen se huononi taas. Vuohisessa oli havaittavissa lievää lämpöä, ja myöhemmin ruununrajaan ilmestyi pieni paksunnos.

Tämä edestakainen aaltoilu todella huolestutti minua. Välillä ajattelin, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa, välillä taas pelkäsin kovasti, että taustalla on jotain pysyvää. Jossain vaiheessa kutsuin eläinlääkärin paikalle sen sijaan, että olisin jatkanut odottamista – ja jälkikäteen harmittelen, että odotin niin kauan.

Mitä kehäluudiagnoosi oikeastaan tarkoittaa

Eläinlääkärini selitti asian minulle rauhallisesti, ja kerron sen tässä niin kuin sen ymmärsin – jokainen hevonen on erilainen, eikä tämä korvaa keskustelua oman eläinlääkärin kanssa. Kehäluussa kehittyy luisia uudismuodostumia ruunu- tai kaviovälinivelen alueelle; se on siis eräs alaraajan nivelrikon muoto. Se kehittyy usein vuosien varrella rasituksen seurauksena, toisinaan jalkojen asennon vuoksi, joskus vanhan vamman jälkeen. Kova alusta ei helpota tilannetta.

Yksi asia oli minulle erityisen tärkeä: on suuri ero sillä, onko itse nivel vaurioitunut vai sijaitsevatko uudismuodostumat sen vieressä. Tämä vaikuttaa ennusteeseen. Rehellistä on myös todeta, etteivät luiset muutokset vain katoa – nopeaa ratkaisua ei ole olemassa. Monia hevosia voidaan kuitenkin tukea hyvin ja ne voivat jatkaa kevyessä työssä, kunhan akuutti, tulehduksellinen vaihe saadaan ensin rauhoittumaan. Meillä diagnoosi tehtiin ontumatutkimuksen, taivutuskokeiden ja röntgenkuvien perusteella.

Kengitys, alusta ja päivittäinen liike – mitä asioita muutimme

Tärkein asia heti alkuun: ruokinta yksinään ei ollut syynä, eikä ratkaisu piillyt pelkästään siinä. Suurimman osan työstä tekivät kengittäjä ja muutettu liikuntasuunnitelma.

Kengittäjä mukautti kengitystä siten, että kavion rullaaminen helpottuu ja jalka saa parempaa tukea. Siitä lähtien olemme pitäneet lyhyemmät kengitysvälit. Treenatessa jätin pois pitkät, raskaat harjoitukset – tilalle tuli enemmän käyntiä, rauhallisia maastolenkkejä hyvällä pohjalla sekä perusteellinen alkuverryttely. Eläinlääkärini oli selittänyt, että säännöllinen ja hallittu liike on meidän tapauksessamme parempi vaihtoehto kuin karsinalepo. Akuutissa vaiheessa käytimme lisäksi tulehduskipulääkkeitä tiiviissä yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Lisäksi tarkkailen nykyään johdonmukaisesti Casparin painoa, jotta nivelet joutuvat kantamaan vähemmän kuormaa. Tämä kaikki vaatii kärsivällisyyttä, ja juuri sitä minulta puuttui alussa eniten.

Miten nuvallo move tuli osaksi arkeamme

Eräs tallikaveri, jonka vanhemmalla tammalla oli jotain samankaltaista, syötti päivittäin nuvallo move Snacks -tuotetta ja suositteli sitä minulle. Olin muutenkin jo lukenut aiheesta paljon ja päätynyt tavanomaisiin ainesosiin: glukosamiini, kollageeni, MSM ja hyaluronihappo.

Aiemmin olin kokeillut niveljauhetta – se oli meillä toivotonta. Caspar työnsi sen ruokakupissa pohjalle ja söi kaiken muun ympäriltä, jättäen puolet jauheesta syömättä. Ja sillä, mitä hevonen ei syö, ei voi myöskään olla vaikutusta. Juuri tämä oli minulle ratkaiseva seikka: annan nuvallo moven suoraan kädestä, kuusi nivelherkkua päivässä (noin 30 g tämänkokoiselle hevoselle), ilman punnitsemista ja pölisevää jauhetta. Hevonen ottaa ne epäröimättä suoraan kädestä.

Mikä sopi meidän tilanteeseemme hyvin: pohja on valmistettu ilman vehnää ja maissia – ainesosina pellavansiemenkakku, riisilese ja pellavansiemen –, mikä on mielestäni hyvä asia herkälle vatsalle. Lisäksi tuote on ADMR-sääntöjen mukainen ja sitä voi käyttää ilman varoaikaa; emme juurikaan enää käy kilpailuissa, mutta tämä on hyvä tietää. Ensimmäisten viikkojen ajan syötin suosituksen mukaisesti kaksinkertaisen määrän ja palasin sen jälkeen normaaliin päiväannokseen. Olen sen jälkeen antanut sitä johdonmukaisesti useiden kuukausien ajan, sillä tällainen nivelherkku vaatii joka tapauksessa aikaa toimiakseen – puhutaan kahdeksasta kahteentoista viikkoon.

Miten meillä menee nykyään

Viikkojen kuluessa minulle tuli tunne, että Caspar aloittaa treenit vähemmän jäykkänä. Aamuisin se tulee karsinasta mielestäni halukkaammin ja liikkuu vapaammin. Olen tässä tietoisen varovainen: ratkaisevimmassa osassa olivat mukautettu kengitys ja hallittu liike, ja voin rehellisesti kuvata vain sitä, mitä itse näen.

Jos hevosellasi on juuri todettu kehäluu, rehellinen neuvoni on: ota ensin eläinlääkäri ja kengittäjä vakavasti, anna asialle aikaa äläkä odota nopeaa ratkaisua. Arjen sujumisen kannalta nuvallo move Snacks on helpottanut meillä yhtä asiaa – Caspar syö ne luotettavasti, joka päivä, ilman että minun tarvitsee suostutella sitä. Minulle se merkitsi eroa ruokakuppiin jäävän lisäravinteen ja sellaisen välillä, jonka hevoseni myös todella saa. Jos jauheen syöttäminen on teilläkin joka päivä vaikeaa, suosittelen kokeilemaan tätä vaihtoehtoa.